Joulupäivä ja jouluaatto

Maanantai ja joulupäivä ovat kaksi hyvin vakiintunutta juhlapäivää yhteisessä länsimaisessa kulttuurissa. Sen historia liittyy läheisesti kirkon kasvuun, mutta sitä juhlii hyvin suuri joukko ihmisiä ilman läheisempää kirkollista yhteyttä. Monille ruotsalaisille näitä päiviä leimaa lähinnä eräänlainen myrskyn jälkeinen tyynyys, jossa vietämme aikaa nauttien joulun jälkeisestä tyynestä ja keskittyen nykyhetkeen.

Mutta mistä näissä päivissä on kyse? Olemme katsoneet tarkemmin joulupäivää ja joulun toista päivää.

Joulupäivä

Joulupäivä on alun perin kristillinen juhla, jonka tarkoituksena on juhlistaa Jeesuksen syntymää, ja siksi sitä vietetään joka vuosi 25. joulukuuta. Nykyaikana joulupäivästä on kuitenkin muodostunut yhteisen joulujuhlan symboli, jolle ovat ominaisia kuuset, kynttilät, koristeet ja yleiset koristeet.

Perinteiselle juhlalle on tunnusomaista iltaisin kirkollinen messu, joka ulottuu puolenyön jälkeen ja merkitsee jouluyön siirtymää. Siksi sitä kutsutaan myös joulun yömessuiksi. Monille ihmisille joulupäivä on pääasiassa jouluaaton jälkeinen päivä, ja siksi se merkitsee joulun viettämisen hidasta loppua, ei erityisen merkittävää lomaa. Tämä vastaa myös pohjoismaista perinnettä, jossa joulua edeltävää päivää pidettiin tärkeimpänä.

Joulun toinen päivä

Joulupäivä on joulupäivän jälkeinen päivä. Sitä kutsutaan usein myös toiseksi päiväksi. Se tapahtuu joulun jälkeisenä päivänä ja on siten toinen päivä Jeesuksen syntymän jälkeen. Monissa osissa maailmaa se on juhlapäivä, mutta sen viettäminen vaihtelee suuresti. Ruotsissa se on tyypillisesti tarkoittanut varsin hillittyä juhlaa, jossa pääasiassa nautitaan rauhasta usein hektisen joulun jälkeen.

Monissa maissa, joissa puhutaan englantia, toista päivää kutsutaan tapaninpäiväksi. Tapaninpäivä on yleinen vapaapäivä muun muassa Australiassa, Kanadassa, Irlannissa, Uudessa-Seelannissa ja Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa se on epävirallinen kokonainen päivä. Aivan kuten toinenkin päivä on joulukuun 26. päivä.

Helatorstai

Helatorstaita on hyvin tärkeä päivä kristinuskossa. Se on myös yleinen vapaapäivä monissa maissa, mutta tapa, jolla sitä todellisuudessa juhlitaan, vaihtelee useissa suhteissa. Ruotsissa sillä on pitkä historia, joka liittyy monin tavoin myös esikristilliseen aikaan.

Tässä on tietoa Kristuksen taivaaseenastumispäivästä ja siitä, mikä on ominaista sille nykyaikanamme.

Kristitty ja samalla esikristillinen

Ascension Day on kristillinen juhla, jonka tarkoituksena on juhlistaa päivää, jolloin Jeesus lähti maallisesta elämästä taivaaseen. Se tapahtuu aina 40. päivänä pääsiäisen jälkeen. Koska tämä on aina torstai, päivää on joskus kutsuttu pyhänä torstaina.

Tapa, jolla sitä juhlitaan, vaihtelee suuresti sen mukaan, missä määrin maa on sekularisoitunut. Perinteisempi Kristuksen taivaaseenastumisen juhla sisältää jumalanpalveluksen ja vierailun hautausmaalla, jossa läheiset ovat.

Erityisen Ruotsissa sille antaa erityisaseman se, että helatorsta on samaan aikaan kuin päivä, jolloin maanviljelijät vapauttavat lehmät laitumelle. Siksi päivä tunnetaan historiallisesti myös laidunvapautuspäivänä/lehmän vapauttamispäivänä. Tämä tarkoittaa, että sillä on kulttuurisesti ankkuripaikka myös talonpoikaisyhteiskunnassa, jonka historia on monella tapaa vanhempi kuin kristinuskon historia Ruotsissa.

Loma, jota harva viettää

Monissa tapauksissa Helatorstaiden päivä osuu samaan aikaan Ruotsin kansallispäivän kanssa niin, että yhdessä niistä muodostuu erityisen pitkä viikonloppu. Siksi helatorstaista tulee joskus osa Ruotsin pisintä viikonloppua.

Huolimatta siitä, että se on juhlapäivä, on Ruotsissa suhteellisen epätavallista viettää helatorstaita. Edelleen pääasiassa kristityt ja uskovat kiinnittävät jossain määrin huomiota päivään. Mutta juhla on lisääntynyt, ja monet ennustavat, että siitä tulee pian suurempi ilmiö kuin ennen.