Joulupäivä ja jouluaatto

Maanantai ja joulupäivä ovat kaksi hyvin vakiintunutta juhlapäivää yhteisessä länsimaisessa kulttuurissa. Sen historia liittyy läheisesti kirkon kasvuun, mutta sitä juhlii hyvin suuri joukko ihmisiä ilman läheisempää kirkollista yhteyttä. Monille ruotsalaisille näitä päiviä leimaa lähinnä eräänlainen myrskyn jälkeinen tyynyys, jossa vietämme aikaa nauttien joulun jälkeisestä tyynestä ja keskittyen nykyhetkeen.

Mutta mistä näissä päivissä on kyse? Olemme katsoneet tarkemmin joulupäivää ja joulun toista päivää.

Joulupäivä

Joulupäivä on alun perin kristillinen juhla, jonka tarkoituksena on juhlistaa Jeesuksen syntymää, ja siksi sitä vietetään joka vuosi 25. joulukuuta. Nykyaikana joulupäivästä on kuitenkin muodostunut yhteisen joulujuhlan symboli, jolle ovat ominaisia kuuset, kynttilät, koristeet ja yleiset koristeet.

Perinteiselle juhlalle on tunnusomaista iltaisin kirkollinen messu, joka ulottuu puolenyön jälkeen ja merkitsee jouluyön siirtymää. Siksi sitä kutsutaan myös joulun yömessuiksi. Monille ihmisille joulupäivä on pääasiassa jouluaaton jälkeinen päivä, ja siksi se merkitsee joulun viettämisen hidasta loppua, ei erityisen merkittävää lomaa. Tämä vastaa myös pohjoismaista perinnettä, jossa joulua edeltävää päivää pidettiin tärkeimpänä.

Joulun toinen päivä

Joulupäivä on joulupäivän jälkeinen päivä. Sitä kutsutaan usein myös toiseksi päiväksi. Se tapahtuu joulun jälkeisenä päivänä ja on siten toinen päivä Jeesuksen syntymän jälkeen. Monissa osissa maailmaa se on juhlapäivä, mutta sen viettäminen vaihtelee suuresti. Ruotsissa se on tyypillisesti tarkoittanut varsin hillittyä juhlaa, jossa pääasiassa nautitaan rauhasta usein hektisen joulun jälkeen.

Monissa maissa, joissa puhutaan englantia, toista päivää kutsutaan tapaninpäiväksi. Tapaninpäivä on yleinen vapaapäivä muun muassa Australiassa, Kanadassa, Irlannissa, Uudessa-Seelannissa ja Isossa-Britanniassa. Yhdysvalloissa se on epävirallinen kokonainen päivä. Aivan kuten toinenkin päivä on joulukuun 26. päivä.